Tänään olen ollut kahdenlaisella tuulella:

Ensinnäkin olen ollut Iloinen. Iloinen siksi, että ulkona on niiiiin ihana ja kesäinen sää ja sen ansiosta olen viettänyt ulkona tänään pitkän tovin. Ei minua kylmällä ilmalla houkuta vaikkapa jäätelöpiknikille lähteminen niin paljon kuin tällaisella kauniilla ilmalla, vaikka periaatteessa tykkään erilaisista säistä. Olen ollut myös Iloinen siksi, että nyt on mukamas loma eikä minulla ole mitään aikataulutettua tekemistä vapaapäivänäni. Voi olla vaan.

Toisekseen olen ollut Ahdistunut. Se johtuu siitä, että - kyllä, se on aivan oma vikani - olen jättänyt kuun loppuun mennessä palautettavien tehtävien tekemisen viime tippaan. Nyt olisi pari harvinaista vapaapäivää, mutten silti saa mitään järkevää tehtyä. Toki olen ennenkin jättänyt kaikenlaista viime tippaan, mutta nyt on kyseessä kolminkertainen tehtävävuori, enkä ole aivan varma, selviänkö siitä. Kesätentti ei myöskään ole vaihtoehto. Ja koska olen tällainen laiskiainen, koko päivän nauttiessani kesästä takaraivossani pieni ääni on nalkuttanut minulle niiden koulujuttujen tekemisestä enkä tietenkään tehnyt niitä ja siitäpä se omatunnon ääni vasta innostuikin. Vaikeaa on kuitenkin varsinaisesti vain se aloittaminen, ei itse tekeminen. Adistusahdistus. No, minä yritän.

P.S. Huomaan taas puhuvani äänistä päässäni. Niinpä niin.