Joskus en vaan kertakaikkiaan osaa päättää jotain asiaa. Se alkaa kaivelemaan mieltäni ja mitä enemmän mietin, että minun pitää päättää se, sitä enemmän keksin molemmille (tai kaikille) ratkaisuille perusteluja ja vaihtelen niitä hetken välein. Tiedän kyllä, että kun olen saanut päätettyä (ja pitäydyttyä päätöksessäni) oloni tulee paremmaksi eikä asia enää vaivaa minua, vaikka olisin valinnut sen "huonomman" vaihtoehdon.

Minulla on juuri menossa yhden tällaisen vaikean asian päättäminen (tai oikeastaan sitä on kestänyt jo pitkään ja vitkuttelen sitä vieläkin, vaikka oikeasti minun olisi jo pitänyt tehdä valintani). Olen yrittänyt keksiä itselleni "aikarajoja", jotta saisin siihen mennessä valittua, mutta tällä kertaa nekään eivät ole auttaneet. Ja asia ei edes ole mikään mullistava, joten voisin jo pikkuhiljaa valita kantani. Huoh. Vaikeaa.

Olin tänään mainoksen uhri. Ehkä en niinkään mainoksen, vaan näin kaupassa uuden Milla Paloniemen Kiroileva siili -albumin ja minun oli pakko ostaa se (minulla on ne kaikki edellisetkin osat). Miten olin onnistunut aihemmin ohittamaan tällaisen uutuuden? Yritän kyllä kovasti aina seurata, milloin saan taas lukea uusia piikkipallon ärräpäitä. Kaupassa oli muuten myös Aiju Salmisen Potaatit-sarjakuva, joka pääsi myös hankintalistalleni (sen ohi pystyin jopa kävelemään kivusta kirkuvan rahapussini ansiosta, mutta eiköhän sekin kirja pääse kohta koristamaan kirjahyllyäni!).

On tämä nyt kauheaa, tänään "jouduin" ostamaan heräteostoksena melkein kaksi sarjakuva-albumia ja kuulin Musen keikasta (jota tuskin pystyn ohittamaan) ja sitä paitsi suunnittelen pääsiäiseksi jotain äkkilähtöä, koska olen koko kesän töissä. Ehkä en tänään ihan elä opiskelijabudjetilla, kun ottaa vielä huomioon, että viikonloppuna tuhlailin myös rahaa. No, toisaalta kuu on jo yli puolenvälin ja sitä paitsi saan raataa koko kesän töissä, joten kerrankos sitä humputtelee. Tai parin kerran.