Hahaa, keksin lääkkeen kirjoitusongelmaan: liikaa läksyjä, niin johan järjestyy aikaa ruikut... eikun kirjoittamista varten. Ja kommentit tietysti piristävät aina päivää :)

Tällä viikolla onnistuin parikin kertaa nolaamaan itseni tietämättömyydelläni koko ryhmän (ja pahinta: opettajan) edessä. En istu enää ikinä tylsillä tunneilla takarivissä kaverini kanssa, jolle on mukavaa aina supatella milloin mitäkin tärkeää tai vähemmän tärkeää "kuunnellessani" varsin mielenkiintoista luentoa vaikkapa erään maan taloudellisesta tilanteesta tai poliittisesta järjestelmästä. Opettajilla on paha tapa kysyä aina niiltä takarivin oppilailta jotain. Yhdelläkin luennolla (jolla en puhunut juuri mitään koko tunnin aikana! No okei, luin vitsejä erästä koulutehtävää varten eivätkä ne varsinaisesti liittyneet kyseiseen tuntiin, mutta olin paria naurunpyrskähdystä lukuunottamatta hiljaa) olin ollut aivan omissa ajatuksissani, kun kuulin eturivin oppilaan vastauksen jälkeen (joka meni niin teoreettiseksi, etten jaksanut edes yrittää kuunnella ja ymmärtää) opettajan kysyvän: "Ovatko kaikki samaa mieltä? Tervaleijona, mitä mieltä sinä olet?". Menin aivan lukkoon, en tiennyt edes mistä aiheesta puhuttiin, joten vastasin (kyllä, arvasit oikein): "Samaa mieltä!". Jotenkin minulla on pienenpieni aavistus, ettei se ollut mieluisa vastaus opettajalle enkä taida saada tuntiaktiivisuusplussaa... Varsinkin kun muut onnistuivat vastaamaan jotain järkevää. Äh.

Sain sentään tietää, että pääsin erään kurssin läpi tekemättä lähes mitään - mutta sehän ei tietenkään kuulu varsinaisesti edes tutkintooni enkä saanut numeroa, koska se arvoitiin vain hyväksytysti/hylätysti. No pari opintopistettä kyllä lohduttaa!

Opiskelut on näköjään aina mielessä... No seuraavan kerran sit jotai mukavempaa!