Yksi aikaansaamaton täällä tervehtii, heipä hei.

Muiden asiathan eivät minulle kuulu... Mutta hitto vie, alkaa suututtaa rahan perässä juoksevat ihmiset. Yksikin tuli humanistiselle alalle opiskelemaan (ja on kertonut inhoavansa suurinta osaa siellä opiskeltavista asioista) ja aikoi ensin hakea oikeustieteelliseen, mutta päättikin nyt yrittää lääkikseen (kun on valmistunut humanistisesta). Uskon, että niille aloille pyrkii sellaisia, jotka varmasti myös oikeasti haluavat tehdä juuri tuota työtä, mutta tämä kyseinen henkilö haluaa tehdä "vain sellaisia töitä, joista saa paljon rahaa, jotta hän voi ostaa kartanon ja tuhlata rahaansa" - ja hän itse vielä kuuluttaa sitä muille. En kertakaikkiaan voi sietää tuollaista toimintaa! Kyllä työhön pitää olla jonkinlainen "suhde", jotta sitä pystyy tekemään eikä minusta raha ole tarpeeksi hyvä sellainen. Toki välillä on vain otettava, mitä työtä saa tai mihin on suhteita tai mille alalle on päässyt kouluttautumaan, mutta minusta työtä ei saa inhota. Kaikista kurjinta on, että hän vie paikan joltain vähemmän taitavalta, mutta innokkaalta opiskelijalta. Tyhmää!

Päätökseni alkaa kallistua sille toiselle puolelle. Pikkuhiljaa. Aina välillä tulee silti hetkiä, jolloin olen varma, että teen sillä toisella tavalla, mutta ne menevät yleensä nopeasti ohi. Pitäisi kai nyt vaan päättää, kun sitä päättäjääkään ei molista löytynyt. Ja nyt joku kuvittelee, että mietin jotain isoakin asiaa, mutta sitä se ei ole - olen vain toivottoman huono valitsemaan mielipiteeni. Ehkä tämä kuitenkin tästä.

Enää muutama viikko opiskelujen (ainakin luentojen...) loppumiseen! Jej! Ja sitten alkaa kesätyö (Huiii!) uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa, uusissa töissä... Toivotaan aurinkoista kesää! Mutta sitä ennen pitäisi vääntää viimeiset koulujutut (joista osa jää kyllä varmasti toukokuun loppuun) ja viimeiset tentit (joita on vain kaksi! Jipii!) (Käytänköhän tänään vähän liikaa sulkuja?). Se tuntuu tällä hetkellä kovin ylivoimaiselta vapaaseen aikaani suhteutettuna, mutta ainahan on olemassa viimeiset illat - ja yöt...

Hei nyt lupaan oikeasti, että ensi kerralla kirjoitan jotain iloisempaa! Eihän tätä ruikutusta kestä erkkikään...