Yhyybyhyy, nyt olisi sopiva hetki ruveta angstailemaan. Täytän kohta niin paljon, että minut pitäisi kaipa laskea jo aikuisten joukkoon, mutten osaa edes kakkua leipoa. Hitto vie! Tein sen ohjeella joka "aina onnistuu" - paitsi tänään. Ja kaupat ovat jo kiinni eli uutta en ehdi tehdä huomiseksi. Ähpöh.

Jotain aikuismaista osasin tänään sentään tehdä: vaihdoin eteisen lampun! Jipii! Eihän se olekaan roikkunut tekemättöimien listallani kuin ehkä kuukauden... Mutta olisittepa nähneet onnea hehkuvan ilmeeni, kun lamppu syttyikin, kun olin pyörittänyt sen kiinni! Hyvä minä :)

Ihan vaan asiasta kukkaruukkuun, hiukseni alkavat olla jo aikamoinen pehko. En ole kuitenkaan uskaltanut mennä kampaajalle, koska täällä kaikki ovat vieraita ja sehän se vasta on pelottavaa. Muuten olisin kyllä marssinut jo aikaa sitten kampaajantuoliin kynittäväksi, jos tietäisin, mitä haluan. Nyt hiukseni ovat ei-pitkät-eikä-lyhyet enkä tiedä, kasvattaako vai leikata lyhyemmäksi. Haluaisin antaa kampaajalle vapaat kädet, mutta minun tuurilla jollain tuntemattomalla saisin irokeesin tai kaljun tai muuta kivaa. Eli ei.

No toisaalta mitäpä sitä turhia yhtä kakkua murehtimaan. Voin leikata huomenna kakusta kuivat osat pois (jos ne ovat vielä kuivia) ja tunkea kakun päälle paljon suklaata. Ja toivottavasti vieraat pitävät vähän epämääräistä kakkua vain herttaisena. Jos se onkin vähän omituinen, niin ainakin se on minun näköiseni, hahhahhaa.