Oikeastaan minun pitäisi laittaa vaattteet yötä varten valmiiksi (lento lähtee kukonlaulun aikaan)ja tehdä eväät ja painaa pää tyynyyn, mutku jänskättää eikä väsytä yhtään ja hömppänettisivut vetävät minua puoleensa.

Jokainen ihminen, jolle olen mainostanut tätä extempore-matkaa (joo, en osaa kirjottaa), kysyi, mitä aion siellä Saksanmaalla tehdä. No enhän minä tiedä vielä! Todennäköisesti menen sinne haahuilemaan ja tutustumaan ihmisiin ja puhumaan kieliä ja haistelemaan uusia tuoksuja ja tuijottelemaan näyteikkunoita ja hihittelemään itsekseni ja vähän muidenkin kanssa ja ottamaan tsiljoona valokuvaa ja syömään omituisia ruokia ja toivottavasti nauttimaan lämpimämmästä ilmasta kuin siitä, mikä täällä Pohjolassa on, ja eksymään ja kysymään tietä. Sellainen lomani usein on, jos joku sattumalta halusi tietää. Ei sellaista suunnitella.

Nyt yritän painua sinne unten maille Suurlähettiläitten saattelemana:

Jotain ihmetyttää, kun se kysyy, mihin meen,
Ja mä vastaan: "Mihin vaan."