Ehdin jo aikaisemmin keväällä (tai talvella) tuskastella sitä, miten en osaa tehdä päätöksiä, ei väliä, miten pieniä tai suuria, mutta jotenkin aina onnistun vetkuttelemaan niiden kanssa. Ja mitä enemmän vetkuttelen, sitä hurjemmilta ne tuntuvat. Koska olen tätä yhtä päätöstä ehtinyt venyttää oikeastaan jo syksyltä asti saamatta kunnolla ratkaistua sitä mihinkään suuntaan, se alkaa jo tuntua valtavalta.

Jos saisin kesältä kunnon tienestit, voisin käyttää roposeni sijaispäättäjän palkkaamiseen. Se saisi tehdä kaikki päätökset puolestani, alkaen aamun vaatevalinnoista ja koulun ruokavaihtoehdoista ja päättyen tällaisiin isompiin asunto-, opiskelu- ja harrastuspäätöksiin. Talvella köyhänä opiskelijana voisin palkita avustajani pelkällä suklaalevyllä. Kunhan osaan valita oikeanmerkkisen. Vapaaehtoisia?

Enää en ihmettele, miksi kansanedustajille maksetaan palkkaa.