Minua ärsyttää se, että jotkut eivät tee ryhmätyössä tarpeeksi töitä (kuten valitin jo joukkue"työskentelystä" tuossa muutama kirjoitus sitten). Tänäänkin yksi ryhmästämme piirteli sillä aikaa, kun me muut yritimme selvitä osistamme - vaikka jokainen tekee siinä osansa "itse", toisia totta kai autetaan, koska se on oppimistilanne. Tai varsinkin, jos me kaksi muuta kysyimme ääneen, miten jonkun kohdan voisi ratkaista, tämä ryhmäläinen ei vastannut ennen kuin puhuttelin häntä nimeltä ja kysyin asiasta. Silloin vastaus kyllä tuli kuin apteekin hyllyltä, hän siis tiesi ne koko ajan, muttei suvainnut auttaa, koska ei ollut oma vuoro. Tilannetta ei kaiken kukkuraksi edes arvioitu, joten yksittäisen ihmisen osaamisella ei ollut väliä. Murr. Ja paremminhan sen osaamisen olisi näyttänyt, jos olisi auttanut muita.

Muista piittaamattomuus saa tosiaan minut kiehumaan. Koko pitkän päivän olen jaksanut olla vihainen tuosta yhdestä tunnista. Oma vika kai, olen yleensä aika pitkävihainen, mutta minusta tuo ansaitsikin suuttumukseni.

Mutta jotain hyvääkin tässä päivässä oli: Eräs henkilö yllätti minut todella positiivisesti. Olipas mukavaa. Näitä lisää!

Aloitin jo lomani pesemällä vessaa. Jep jep. Mahtaa tulla hauska taukoviikko (tosin oikeasti on ainakin kolmet pippalot tiedossa), sillä kunnianhimoinen tavoitteeni on saada kaikki rästitehtävät ja suursiivous tämän viikon aikana pois alta, jotta arkeni olisi rennompaa. Saapa nähdä, saanko mitään aikaiseksi, koska olen melko saamaton...