Hassua, että ainakin minun on hyvin vaikeaa olla kauniilla ilmalla sisällä, vaikka olisi kauhea kasa kaikkea tehtävää ja voin laittaa oman ison ikkunani auki. En nyt tarkoita, että kauniilla ilmalla pitäisi nörttäillä koko päivä sisällä, vaan että molempia voisi yhdistää päivän ohjelmaan sopivasti, varsinkin kun ulkona ei välttämättä ole mitään erityistä tekemistä ja kouluhommat jyräävät minut alleen. Kun joskus on kertakaikkiaan pakko olla sisällä (esim. viimeisenä iltana ennen deadlinea), omatunto kolkuttaa koko ajan ja olen aivan varma, että juuri silloin tuhlaan koko vuoden ainoan ihanan päivän sisällä. Pahinta tässä omatunnon kolkuttelussa on, että joskus minua ei vain erityisemmin huvita mennä ulos ja silti se pieni ääni päässäni jankkaa, että nyt pitäisi mennä sinne. Millähän sen saisi hiljaiseksi?

Pari viime päivää ovat olleet niin mukavia, että tuntuu, että pakahdun. Kivoja töitä, kivoja ilmoja ja kivoja työsuhde-etuja. Tapasin myös kivoja kavereita lauta- ja juomapelien merkeissä. Oli oikein mukavaa hullutella: illan kohkohtiin kuuluu ehdottomasti Matkalaulun laulaminen Pasilan asemalla ja muuten vaan hulluttelu keskustassa ja vähän muuallakin. Tänään ruokavalioni on koostunut jäätelöstä ja olen vain löllötellyt auringossa, sillä se kuuluisa omatuntoni ei päästänyt minua sisälle koulutöiden kimppuun. Toisaalta ihan hyvä niin. Nyt voisin ehkä tehdä asialle jotain.