Kuulostaa aika hurjalta, jos lukee tätä blogia ja huomaa ensin merkinnän, jossa sanon olevani darrassa ja seuraavan kerran kirjoitan vasta monen päivän päästä.... En yleensä juhli noin rajusti, mutta kerrankos sitä, synttärit on kerran vuodessa vaan :) Ja krapula on sitä paitsi jo aikaa sitten unohtunut, nyt on jo muuta mietittävää.

Pakko purskauttaa tämä heti ilmoille: SAIN KESÄTÖITÄ!!!! Juchhee! Jipii! Yksi viimeisen illan hakemuksistani tärppäsi ja tänään kävin menestyksekkäästi haastattelussa. Enpä ole muuten koskaan ennen ollut haastattelussa, jossa kolme ihmistä tenttaa yhtä aikaa minua, ennen minua on nimittäin haastatellut vain yksi henkilö kerrallaan. Ja kysynyt normaaleja kysymyksiä, ei sellaisia kuten "Törmäätkö seinää päin, jos näet alastomia miehiä". Menen siis maauimalaan siivoamaan ja kassalle ja ilmeisesti vähän muutenkin jokapaikanhöyläksi. Vähän arvelin jo haastattelun aikana onnistuvani, koska yksi haastattelijoista sanoi kesken kaiken "neljä puoli, kärkeen". Ohoo, osaan jotain! Haastattelun loppu oli kuin parhaastakin tosi-tv-kilpailusta: Ensin yksi haastattelijoista sanoi kyllä (kun ilmeisesti yleensä sanotaan, että paikasta ilmoitetaan kahden viikon kuluessa), toinen (joka oli jo sanonut "kärkeen!") myönteli ja kolmas sanoi pienen jännityshiljaisuuden (kuvittelin mielessäni rummunpärinää jännityksen tiivistyessä) sanoi, että tapaamme siis kesällä. Jee jee!

Ainoa huono puoli muuten ihan oikeasti kivassa työssä (kerrankin sai ihan rehellisesti sanoa, että näihin töihin minä haluan!) on, että se kestää koko kesän. Ei siis kunnon lomaa tiedossa kuin vasta syksyllä taukoviikolla. No mutta yritän lähteä pääsiäsenä reissuun, ehkä lomanpuute korvautuu sillä. Toivottavasti.

Sain ensimmäistä kertaa elämässäni vitosen, siis saman kuin kouluasteikolla 10! Käännös oli kyllä omasta mielestänikin onnistunut ja olin keksinyt muutamia hyviä kohtia. Masentavaa vaan, että tänään keskustelimme muiden ryhmäläisten kanssa sivuaineista, ja kyseessä olleet henkilöt ilmoittivat heti haluavansa oikeasti lukea toista kieltä, mutta sinne on niin vaikeaa päästä, että he lukevat tätä. Minä kun riemusta kiljuen otin vastaan ensimmäisen vitoseni ja oikeasti tykkään juuri tästä kielestä, mutta toisille on maailmanloppu, kun nelosessa ei saanut yhtään plussakohtaa, vaikka vitosia sataisi sisään ovista ja ikkunoista, ja vaikka tämä on heille vain kakkosvaihtoehto, kun ei pääse lukemaan sitä toista ainetta. Ähpöh, miksi elämä on näin epäreilua? Yhyybyhyy. No yritän lohduttautua sillä, että sain kesätöitä. Jipii, minusta tulee korkeakkoulut käynyt maailman paras moppaaja! Jee.