Rupesinpa oikein ajattelemaan (Ai mikä kielioppi? Onko täällä kenties lusmuilua havaittavissa? Ehei... ) ja ahdistuin hieman, kun ajattelin kaverikuvioitani. Tuntuu, että jauhan aina tästä samasta asiasta, mutta voi äh, että se välillä ahdistaa. Joka toinen hetki olen varma, että tein aivan väärän päätöksen ja oikeasti minun pitäisi nyt olla kotopuolessa lellittävänä suunnitellen illanviettoa tuttujen ja turvallisten kavereiden kanssa tutuissa ja turvallisissa piireissä. Saattaisin jopa olla omassa asunnossani, mutta kuitenkin lähellä vanhoja, mukavia kavereita ja tuttuja ja perheenjäseniä. Tekisin jotain aivan muuta kuin lukisin kuivanhaperoa kielioppia tai tuskailisin osaamattomuuttani sekä muiden maiden että Suomen politiikassa. Minun ei tarvitsisi kertoa muille itsestäni mitään, me tuntisimme jo vuosien ajalta. Tietäisin nimeltä kaverin kaverini ja keskustaan mennessä saattaisin moikata jotakuta tuttua. Viimeistään sisarukset olisivat seuranani ja tukenani, kun ruikututtaa. Jatkaisin vanhaa, mukavaa harrastustani tutussa paikassa enkä tuskailisi ainakaan tätä nykyistä opiskeluani, jossa taidan olla välillä aika surkea.

Toisaalta positiivinen minäni (joka on tällä hetkellä kovin vaisu ja minun täytyy ihan terästää kuuloani, jotta ymmärrän, mitä se piipittää) kuiskii korvaani, että täällä saan opiskella mieluisaa alaa. Ainakin se on mieluisa silloin tällöin/useimmiten/aina, jos vain muistan ajatella niitä hyviä puolia. Enää ei tarvitse ainakaan hetkeen miettiä, mitä teen tulevaisuudessa, sillä nyt olen valinnut edes suunnan. Sitä paitsi minulla on täälläkin ylättävän paljon uusia tuttavuuksia, vaikka olenkin tällainen ujo möllikkä, joka tutustuu hitaasti muihin.  Monet ovat jo muuttaneet kotopuolesta, joten ei se elo niin auvoisaa ja seurallista sielläkään olisi.

No niin. On kyllä mukavaa, että tulee loma, muttamutta... En nyt tainnut vieläkään päästä yli enkä ympäri tästä kaveriahdistuksesta. Luotan kuitenkin siihen, että positiivinen minäni rallattelee hyviä puolia minulle jo huomenna vähän kovemmalla äänellä. Ehkä sillä on nyt vain kurkku kipeä. Voisinkin mennä juomaan kupin lämmintä teetä.