En tosin tarvinnut edes sitä satasta.

En lähtenyt/lähde kaupunkiin rellestämään, vaan ryhdyin oikein puuhakkaaksi ja tein makaronilaatikkoa uudessa, lasisessa vuoassani, jonka sain joulupukilta. Kylläpä tuli hyvää! Kun uuni nyt sattui olemaan lämmin, tein heti perään muutaman pellillisen sämpylöitä. Kylläpä niistäkin tuli hyviä! Täytyy siis ruveta useamminkin ahkeraksi. Sitä paitsi sain samalla jopa muutaman astian ikuisesta tiskivuorestani tiskattua - aplodeja, aplodeja! Tervaleijona kiittää ja kumartaa. Se vuori saisi kuitenkin jonain päivänä hävitä tuosta kokonaan... Mitenköhän tuosta tiskauksesta on näin lomalla tullut tuollainen ongelma...? Mutta poissa silmistä (yritän olla kurkkimatta keittiönurkkaukseeni), poissa mielestä. Heippa, ei tule ikävä!

Viimeisiä lomapäiviä viedään. Yritän imeä lomaenergiaa itseeni nukkumalla pitkään, tapaamalla kavereitani ja sukuani sekä käymällä ulkona nauttimasta ihanasta talvi-ilmasta. Nautintohetkeni pilaa kuitenkin teiden kunto: joka paikkaan on levitetty vähintään tiesuolaa, tai parmaimmillaan katu on kaavittu lähes puhtaaksi lumesta ja jäljelle on jätetty ohut kerros ruskeanmoskaista mössöä, jota ennen lumeksikin kutsuttiin. Päälle vielä kauhea kasa karkeaa hiekkaa ja voilà: maata ei enää tunnista talviseksi. Olen huomannut, että suolattu ja hiekattu tie on jopa liukkaampi kuin tavallinen, luminen tie, sillä sohjossa pitää rämpiä niin, ettei melkein meinaa pysyä pystyssä. Höhpöh, pois kaikki ylimääräinen lunta lukuun ottamatta vain teiltä, niin että talvesta voi nauttia. Kiitos. Eri asia sitten, kun on jäistä ja oikesti liukasta. Ja ai jai, mietin jo kauhulla kevättä, kun hiekkaa on joka paikassa asfalttiteillä. Silloin on nimittäin liukasta ajaa pyörällä! Kumma kun silloin ei ole kiire ottaa niitä teräviä, renkaat puhkovia kiviä pois...

Löysin uuden suosikkibändin: Keane. Miksen ole ennen tajunnut, miten hyvä se on?