Enpä taida olla ainoa, joka ei vielä osaa liikkua täällä Suomen pääkaupungissa: tänään löysin itseni tuossa pari tuntia sitten sellaisesta tilanteesta, että bussipysäkillä oli neljä ihmistä (minä mukaan lukien), joista yksi tiesi, minne ja millä hän oli menossa. Ikäväkseni minun täytyy tunnustaa, etten ollut se yksi, joka tiesi reitin. Tiesin kyllä, millä menisin, mutten tiennyt minne; toinen nainen taas tiesi minne, muttei millä bussilla ja kolmas tiesi bussilinjan ja määränpään, muttei pysäkkiä. Ilmeisesti kaikki pääsivät kuitenkin lopulta turvallisesti perille.

Kävin taas pelailemassa sählyä (Sinne siis yritin päästä sillä bussilla. Kysyin kuskilta, missä jään, ja pienen selvittelyn jälkeen hän osasi sanoa oikean kohdan, missä jäädä. Kiitos!). Viime kerralla, pari päivää sitten, minua luultiin oikeaksi sählynpelaajaksi - vaikken ole pelannut muualla kuin koulussa joskus - ja olin tietysti haljeta ylpeydestä. Minä, Sählynpelaaja! Oooo. Tänään sain kuitenkin palata takaisin maanpinnalle: kuntoni oli lähes olematon puolen vuoden liikuntatauon jälkeen enkä meinannut edes osua palloon, saati saada sitä kellekään oman joukkueeni pelaajista. En edes tunnistanut aina omiani ja se herättikin hieman hilpeyttä muissa pelaajissa. Värisokea mikä värisokea. Äsken vielä ärsytti aika paljon, mutta nyt ehdin jo melkein unohtaa toilailuni. Ensi kerralla sitten paremmin.

Huoh, enpä olisi uskonut tunnustavani tätä, mutta minusta loma voisi jo loppua ja opiskelut alkaa taas. Olen toki suuri laiskottelun ja vain "hengailun"  ystävä, mutta liika on liikaa. Tässähän jo aivot hapertuu käyttämättömyyttään (haha, mitkä aivot?). Reilu kolme viikkoa olisi ollut juuri sopiva määrä joululomaksi, mutta tämä viimeisen viikon loppu vaikuttaa tällä hetkellä vähän tylsähköltä, kaikki kun ovat omilla reissullaan tai puuhastelevat jotain. Pitää siis keksiä itse jotain äxxöniä! Jos pääsisin vaikkapa hakemaan ne karvaturrikat tuolta maalta. Ja voisin taas käydä pelailemassa. Ja voisin tehdä vaikka sämpylöitä ja jotain kivaa ruokaa pakastimeen, jotta sitten ensi viikolla, kun raahaudun raskaan opiskelupäivän päätteeksi nälkäkuoleman partaalla rappusia ylös ja kotiin, minulla olisi jotain valmista syötävää.

Minulla ei tosin ole keväällä erityisen rankkaa, joten raskaita päiviä (ainakaan pituuden perusteella) ei taida olla tiedossa. Näillä näkymin minulla on yleensä kolmena päivänä viikossa luentoja - mitäs menin sanomaan, että haluan mahdollisimman paljon kursseja. Muutamana ensimmäisenä viikkona tosin luentoja on vain oikeastaan kahtena päivänä viikossa - minua odottaa siis viiden päivän viikonloppu. Mikäs tässä. Olisin kyllä halunnuta käydä nyt keväällä kaikkia pakollisia kursseja pois alta, mutta pitänee siis jättää ne ensi syksylle tai tehdä kirjatenttinä. Mutta toisaalta, mitäs sitä turhia nipottamaan, kyllähän tässä joskus sitten valmistutaan, kävin sitten pari kurssia enemmän tai vähemmän

Nyt on mukavan raukea olo. Voisin vaikkapa juoda siiderin ja katsoa jonkun leffan. Jeps, kuulostaa hyvältä!