Pari tuntia sitten tullessani takaisin Suomeen askeleeni olivat kumman kevyet. Oli hyvä reissu, mutta, ah, on se vaan parasta tulla kotiin! Omaan pikku kotiin täällä kylmässä Pohjolassa! Kaupasta löysi (oikeanmerkkistä) ruisleipää ja viiliä, junassa kuuluu tutut kuulutukset (Olin niistä niin iloinen, että olisin voinut lausua mukana Pasila-Bölet, jos juna ei olisi ollut täynnä ihmisiä. Lähellä se oli siitä huolimatta.) ja ojissa oli tutut kasat hiekan- ja lumensekaisia ruskeita kökkäreitä. Ja entäpä oma koti! Kaikkine villakoirineen ja kuolleine viherkasveineen se voittaa kaikki maailman luksushostellit ja hotellit 100-0.

Mutta nyt väsyttää. Yritän käydä edes osan postistani läpi ja sitten käyn nukkumaan omaan sänkyyn. Huomenna sitten lisää ehkä matkasta tai jostain.