Koska en ole vieläkään saanut suurta esseetäni kirjoitettua, olen pohdiskellut Suunnitelmaani (esseen kirjoittamista vältellessäni). Ajattelin siis lähteä kesäksi töihin ihan muille maille vierahille - suunnitelmahan on vielä tietysti aivan ajatuksen tasolla, mutta jotain ehdin jo katsoa tässä lusmuillessani. Näyttää pahasti siltä, ettei vaihtoehtoja ole kovin paljon, mikä ei tosin hidasta minua, mutta mikä saattaa estää lähtemiseni, jos en ole niiden harvojen onnekkaiden joukossa, jotka saavat työpaikan sieltä. Työkokemustahan ei sitä paitsi minulla ole tässä opiskellessa vielä ainakaan liikaa ehtinyt kertyä, joten siltä kannalta en ehkä ole aivan vahvimmillani.  Huooh, no pidetään peukut pystyssä, että edes jotain saisin! Ja mielellään sellaista, että saisin asuakin jossain ja pystyisin elämään siellä... Tiedän, tiedän, ei pitäisi pyytää kuuta taivaalta, mutku mä ha-luun.

Tai sitten jään kiltisti tänne Suomeen töihin tylsistymään.

Omituista, että kun hain tälle omalle alalleni, en tiennyt sen olevan läheskään minun alani, vaan hain tänne, koska en parempaakaan keksinyt. Nyt kuitenkin, kun olen saanut enemmän tietoa tulevaisuuden työmahdollisuuksista ja kaikista erikoistumisvaihtoehdoista, tuntuukin yllättäen, että tämähän voisi olla se minun juttuni. Hassua. Ja tänne on päässyt muitakin, jotka halusivat ja hakivat vain tänne, eikä osaa heistä tunnu siltikään oikein kiinnostavan tämä ala. Olenkohan vähän outo? No, kai pääasia on, että viihdyn.

Tai koetan viihtyä, mikä on välillä hieman haastavaa, kun suurin osa opettajien (tai niin kuin täällä sanotaan: professorien) jutuista menee yli hilseen ja tenteistä pääsee läpi juuri ja juuri tuurilla, vaikka opiskelen yötä päivää (kröhöm, nythän on siis loma). No, jos se tästä joskus helpottuisi - okei, aika epätodennäköistä. No jos minä tästä joskus parantuisin ja kehittyisin. Jee! Heti paljon positiivisempaa. En tosin tuosta todennäköisyydestä tiedä...