Aamulla heräsin kahdeksalta siihen, että ylänaapurini ainakin äänestä päätellen sirkkelöi jotain (siellä on remontti) ja rappukäytävässä toiset remonttireiskat metelöivät jollain imurin tapaisella. Eikä siinä mitään, mutta kävin nukkumaan kahden maissa, nukkumaanmenoaikaani lomalla, eikä minua olisi aivan hirveästi kiinnostanut herätä tuohon meteliin. Täällä on nimittäin niin huono eristys, että ääni kuulostaa aivan siltä kuin se tulisi korvan juurelta. Ja metelihän jatkui yhteentoista asti - sen jälkeen oli ilmeisesti lounastauko ja minäkin kävin pyörähtämässä kaupungilla - ja sitten meno jatkui taas samana. Se niistä päiväunista siis.

Sain vihdoin sen kuuluisan esseen palautettua, tosin en jaksanut tehdä siihen kaikkia korjauksia, mitä olin ajatellut ja se oli hieman liian lyhyt, mutta pääasia on, että se on tehty. Enpä kyllä odota siitä mitään huippunumeroa.

Sain tietää, etten päässytkään sille kurssille, joka ei olisi mahtunut lukujärjestykseeni syksyllä ja jonka halusin ehdottomasti nyt keväälle. Siihen olisi ollut vielä hyvät syytkin, mutta sähläsin tietokoneen kanssa ja näköjään en pääse sinne. Ei sitten. Yritin saada keväälle mahdollisimman paljon kursseja, mutta nyt minulla on koulua muutama tunti kolmena päivänä viikossa. Paljon kursseja? Joopa joo.

Ja kaiken huipuksi koko aamun päässäni on soinut joku laulu, jossa lauletaan: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa?"