Nenäni on niistämisestä niin punainen ja kipeä, ettette varmasti erottaisi minua ja hyvää ystävääni Petteriä. Ha ha. Eilen illalla tämä piina alkoi. Se herätti minut ystävällisesti yölläkin siihen, että suuni ja nenäni ja kurkkuni oli aivan täynnä limaa. Se nuha siis. 

Minä tietysti fiksuna tyttönä menin kuitenkin, pitkään jahkattuani ja kun vuoroa ei enää voinut perua, tänään kahdeksi tunniksi pelaamaan futsalia (eli salijalkapalloa). Ylläri pylläri siellä oli vain miehiä ja peli kulki aivan hullulla tempolla, mikä teki varmasti hyvää pikku nuhalleni. Sitä paitsi ensimmäisen tunnin jälkeen siirryimme isolta kentältä pienille pelaamaan 5 vs.5 ja lopulta 3 vs.3, niin ettei ollut juomataukoja eikä vaihtoja. Kun lopussa joku kysyi, haluammeko vielä jäädä sinne vähäksi aikaa, hipsin äkkiä pois. Ja tulivathan ne muutkin sieltä perästä, oli se heillekin kuitenkin aika rankkaa.

Olin jättänyt myös kätevästi pyyhkeen  kotiin, niin että sain ostaa vastaanotosta törkeällä hinnalla treenipyyhkeen, joka oli minusta kyllä pikemminkin käsipyyhe. No, sainpahan senkin avulla itseni jotenkin kuivattua.

Bussissa olin vielä kaikista möhläyksistäni huolimatta hyvällä tuulella, sillä olin myös onnistunut pelatessa aina välillä ja kotona minua odotti hyvä leffa. Hyvä tuuleni kuitenkin loppui kuin seinään ja tulin aivan ärrinmurrin-vihaiseksi muiden matkustajien välinpitämättömyydestä (minua ärsyttää jo se, etteivät kuskit voi tervehtiä, jos tervehdin heitä, joten voit(te) arvata, miten iso asia tämäkin on... Tai juuri tämä asia on kyllä oikesti iso. Mutta jotkut eivät ehkä niin välitä siitä, millä paikalla ihmiset istuvat vaikkapa junassa - mutta se on jo toinen juttu).

Joka tapauksessa bussi teki keskellä matkaa yllättävän jarrutuksen, jonka seurauksena eräs vanhahko nainen lensi melkein selälleen bussissa kuuluvasti mätkähtäen. Hänen vieressään seisoi kaksi ihmistä ja kaksi olivat siinä vieressä istumassa - mutta kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen naista! Murr! Kömmin bussin takaosasta auttamaan naista, mutta siinä vaiheessa avustani ei ollut enää paljon hyötyä, koska nainen oli jo kömpinyt melkein seisomaan. Haloo, ihmiset! Eikö teillä ole mitään tapoja?! Nainen oli jo sen verran vanha, että ylösnousu ainakin näytti hyvin hankalalta ja hän joutuikin lähes roikkumaan penkeissä päästäkseen ylös. Ei näin, suomalaiset, ei näin.

Kun vielä puhisin edellisen tapahtuman jälkeen kiukkua, eteeni istahti eräs nainen lapsensa kanssa. Minua aivastutti (ystäväni nuhahan se siellä) ja aivastin pari kertaa, peittäen käsillä suuni ja aivastamalla vielä syliini, niin että ainakin viimeistään penkkien selkänojat suojasivat edessäni istuvia aivastukselta. Nainen kuitenkin mulkaisi minua pahasti ja kääntyi sitten taas tuijottamaan eteenpäin. Kun kohta jouduin taas aivastamaan, nainen pomppasi äkkiä seisomaan ja retuutti lapsensa mukanaan aivan bussin takaosaan (olin jäänyt  sen toisen naisen kaatumisepisodin jälkeen melko eteen). Hyvää päivänjatkoa vaan sillekin naiselle, ei tule ikävä.

Nyt tuosta bussimatkasta jäi minulle inhottava huono tuuli päälle. Voisinpa katsoa jonkun leffan, jos se piristäisi.

P.S. Arvatkaapa vaan, ovatko minun läksyvuoreni ja villakoirakennelini hävinneet täältä minnekään? Tai teinkö eilen jotain asian eteen vai olinko kenties koko päivän kaupungilla etsimässä kaverini kanssa hänelle penkkariasua? Aivan oikein. No, jos saisin huomenna tehtyä jotain. Nyt on liian nuhainen ja ärrinmurrin-olo.